Galaxy Hunter "We Came from Space"

Review by Kaisu Airaksinen

What we have here is traditional 80s music with distinct and clean sounding basslines. Unfortunately there's already plenty of this type of music and, for me, the album doesn't stand out enough. But it's well done 80s music and replicates that 80s feeling and style superbly.

Compared to recent spacesynth albums that I have heard Galaxy Hunter's album feels more solid sounding spacesynth than others. It's like a big piece of cake but without slices of different styles. All songs copy each other in one way or another and thus the album doesn't go much beyond the first impressions. I would've liked to hear a few slower songs with different types of melodies. I personally like the fact that the vocals have been kept intact and not turned into vague vocoded words. It's a good contrast to other sounds that have been filtered considerably.

Due to my affection to oriental cultures Escape from Shanghai is my favorite track on the album. It's the only one that has unique intro but eventually it also changes to static spacesynth resembling of other tracks. Another one I truly like on the album is One Orbit Away. It has a nice laid back rhythm and catchy melody and most importantly, it doesn't remind of the other ones so much.

Production values are high. Mixing is airy and juicy instead of being like a dry cake. Vocals blend in nicely into the music and don't feel loose at all. This compensates for otherwise monotonous aspects of the album – so props to producers.

And finally, as a visual artist I am urged to comment the album cover. The view from the small window into an unknown world is lovely spacey and distant. Your eyes rest while watching that. Soft and light pastille colors wrap up the album well. In other words, the front cover isn't too flashy but instead modest and doesn't try to be something that the music is not. I am a little disappointed by the mundane look of the back cover. It doesn't share much common between the front cover. But as I said, maybe it shouldn't try to be more flashy than that.

Review in Finnish

Peruskasaria. Selkeälinjaiset bassolinjat ja basson saundit. Valitettavasti tällaista musiikkia on ympäriinsä jo pilvin pimein eikä omalta osaltani jaksa nousta alkurimaa sen korkeammalle. Kunnon kasarifiiliksissä tämä menee, sillä se jäljentelee loistavasti originaalisia 80-luvun tunnelmia ja tyyliä.

Mitä olen nyt viimeisimpiä spacesynth albumeilta kuunnellut, niin Galaxy Hunterin albumi tuntuu vahvemmin selkeälinjaiselta spacesynthiltä muiden rinnalla. Levy on kuin kokonainen kakkupala, eikä jakaudu mitenkään erityisesti eri lohkoihin tai tyylilajeihin. Kaikki kappaleet matkivat jollain tapaa toisiaan, eikä täten saa ladattua sitä tiettyä energiaa mitä tarvittaisiin albumien kokonaisuuden rakentamiseen. Olisin toivonut muutamaa paljon hitaampaa versiota erilaisten melodioiden kanssa. Laulujen osalta omasta mielestäni hyvä juttu on, että sanat todellakin lauletaan, eikä niitä ole väännetty vocoderilla erityisemmin epäselviksi sanoiksi. Se sopii hyvin kontrastina, kun muuten kappaleissa käytetään paljon soundien cut -ominaisuutta.

Koska idän kulttuuri on lähellä sydäntäni, Escape From Shanghai on suosikkikappaleeni albumilla. Se on ainut kappale, joka ei muistuta intronsa puolesta liikaa muita kappaleita, mutta pian sekin muuttuu jälleen samaksi tasaiseksi spacesynthiksi mitä muutkin kappaleet ovat. Toinen albumin helmi on One Orbit Away, jossa on mukavan letkeä rytmi ja mukaansatempaava melodia. Ei niin samanlainen muiden kanssa. Miksaus on onnistunut oman korvani mukaan loistavasti, eikä kuulosta ”kuivakakulta”. Tämä ominaisuus tasaa muuten niin yksitoikkoisen albumin sävyn - suuret plussat tekijälle/tekijöille. Laulunsanat sulautuvat mukavasti musiikin sopukoihin eikä tunnu liian irtonaisilta.

Näin loppuun kuvataiteilijana on pakko kommentoida albumin kansia. Pienen ikkunan näkymä tuntemattomasta maailmasta on ihanan avara ja kaukainen, jota katsellessa silmät lepäävät. Pehmeät vaaleat pastillinvihreät sävyt ovat hyvät, jotka paketoivat albumin kokonaisuuden sisäänsä. Sisältöön viitaten etukansi ei siis ole liian koreileva, vaan vaatimaton eikä yritä esittää muuta kuin mitä albumi oikeasti on. Takakannesta ei ole erityistä kommentoitavaa. Olen hieman pettynyt sen realistisen arkiseen ulkomuotoon, joka ei taas osaa ottaa yhteistä paikkaansa etukannen kanssa. Mutta kuten aikaisemmin jo sanoinkin, ehkä sen ei tarvitsekaan olla sen suurempaa.

***..

3 / 5

 

2008-11-18 11:44:14